Viime viikonloppuna (17.-19.11) järjestettiin Masukussa, pienessä kivihiilikaivoksen ympärille syntyneessä kylässä, nuorten ja naisten yhteinen tapahtuma. Väkeä paikalla oli kaiken kaikkiaan vähän yli kaksisataa. Tapahtuman osallistujia tuli monesta lähiseurakunnasta ja kauempaakin, yli kahdensadan kilomterin päästä Livingstonesta. Osa ohjelmasta toteutettiin yhdessä nuorten ja naisten kanssa, ja välillä jakauduttiin kahteen ryhmään omiin ohjelmiin.

Osallistujat vaikuttivat varsin tyytyväisiltä viikonlopun antiin, vaikka suomalaisen näkökulmasta moni asia meni pieleen. Vai mitä ajattelet siitä, että kuljetusongelmista johtuen yhden seurakunnan ryhmä ei päässyt perjantai-iltana perille, ja lopulta he saapuivat juhlapaikalle vasta lauantaina puolen päivän jälkeen. Mutta kun he saapuivat pienen kuorma-auton lavalla, he lauloivat kovaan ääneen afrikkalaista, hengellistä kuorolaulua auto ajaessa kirkon pihaan. Tai mitä ajattelet siitä, että - edelleen kuljetusongelmista johtuen - kirkon nuorisotyönjohtaja pääsi perille vasta lauantai-iltapäivänä; löysimme hänet kävelemästä kohti juhlapaikkaa monen kilometrin päästä.

Suomessa asiat halutaan etukäteen sopia. Afrikassa niin ei aina tehdä. Sunnuntain jumalanpalveluksessa saarnan jälkeen eräs noin 20-vuotias Livingstonen seurakunnan jäsen tuli kysymään jumalanpalvelusta johtaneelta papilta, voitaisiinko hänet ja muut Livingstonelaiset kastaa tässä jumalanpalveluksessa; Livingstonen seurakunnalla ei ole pappia, ja siksi heitä ei oltu kastettu. Pappi kysyi, voisinko minä avustaa kastamisessa, ja lopulta hän piti vesiastiaa ja minä kastoin seitsemän nuorta saarnan jälkeen ennen ehtoollista.

Tapahtuman ruoka oli varmasti tuoretta, sillä pari tuntia ennen ateriaa se vielä määki kirkon vieressä ruohikolla jalat sidottuna.