Eräänä sunnuntaina olimme jumalanpalveluksessa yhdessä Lusakan seurakunnista. Kokoontumispaikkana oli vielä rakenteilla olevan orpojen vastaanottokodin yhteyteen valmistuva jumalanpalvelustila. Seinät eivät olleet kovin avaralla mutta katto sitäkin korkeammalla - sitä ei nimittäin vielä ole. Keskitaivaalta porottavan auringon kuumudessa seurakunta ylisti Häntä, joka antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille.

Jumalanpalveluksessa oli afrikkalaista spontaaniutta. Jumalanpalveluksen liturgina toiminut evankelista kutsui milloin kenetkin johtamaan laulua tai rukousta - siis ilman että asiasta oltiin sovittu etukäteen.

Kolehteja kerättiin kolme kertaa neljään eri kohteeseen. Ensin oli lasten kolehti. Näin heillekin opetetaan uhraamisen merkitystä. Sitten kerättiin varsinainen kolehti kahteen eri koriin, toinen oman seurakunnan rakenusrahastoon ja toinen yleiseen seurakuntatyöhön. Sen jälkeen huoneen etuosaan alttarille tuotiin vielä "minister's basket", johon kerran kuukaudessa kerätään kolehti seurakunnan työntekijöiden tukemiseksi.

Ai niin, täällä saarnaan tarvittiin kolme miestä: saarnaaja, tulkki ja aurinkovarjon pitäjä.