Lusakan liikenne on ilmiö sinänsä. Jo pelkästään vasemmanpuoleinen liikenne saa ikänsä Suomessa autoa ajaneen tuntemaan olonsa välillä epämukavaksi - siihen tosin tottuu yllättävän pian. Liikennettä on välillä todelliseen ruuhkaan asti, ja täällä ei ilmeisesti tunneta vähäpäästöisen auton käsitettä. Joskus edelläajavaan on jätettävä kymmenien metrien väli, jotta hengittäminen ja eteensä näkeminen olisi mahdollista. "Robotit" - eli liikennevalot - eivät aina toimi samoin kuin Suomessa. Jos mikään valo ei pala, se tarkoittaa punaista - näin on ainakin meitä lähimpänä olevassa risteyksessä. Mutta eipä valoilla niin paljon väliä ole, koska ne näyttävät olevan varsin viitteelliset. Vilkkuja käytetään erikoisella tavalla: molemmat vilkut vilkkuvat, kun mennään suoraan. Mutta entä jos toinen vilkuista on rikki? Voiko siis luottaa mihinkään vilkkuihin?

Työpaikkaliikenne on järjestetty kätevällä tavalla työnantajan puolesta. Aamulla viedään täysi kuorma-autonlavallinen työntekijöitä töihin ja iltapäivällä kuljetetaan heidät taas pois työstä. Hurjissa kuvitelmissanikaan en osaa ajatella mitä tapahtuu, jos tällainen kuorma-auto ajaa kolarin.

Oman värinsä liikenteeseen tuovat katukaupustelijat, jotka puikkelehtivat autojen välissä ja yrittävät myydä valoihin pysähtyneen auto ikkunasta hedelmiä, kännykkälatureita, sanomalehtiä, kännyköitten puheaikaa, pipoja, lippiksiä, paitoja, housuja, pyyhkeitä, kelloja, videoita, koiranpentuja! jne.

Tähän asti epätoivoisin liikennetemppu, jonka olen nähnyt, oli täysperävaunullinen rekka-auto, joka yritti tehdä nelikaistaisella Great North Roadilla U-käännöksen - ei onnistunut.