Tapasin pari päivää sitten oikean kuningattaren, hän oli vierailemassa lähetysasemallamme. Sambia ei kylläkään ole kuningaskunta, vaan täällä on presidentti eikä hänen vaimoaankaan nimitetä kuningattareksi vaan ’first lady’ksi. Länsimaisen parlamentaarisen hallinnon rinnalla tai sisällä Sambiassa toimii kuitenkin yhä perinteinen hallintomalli, jossa alueilla on paikalliset päällikkönsä, ’chiefs’, kuninkaansa ja kuningattarensa. Perinteisillä johtajilla on paljon virallista valtaa, he mm. päättävät omalla alueellaan maan jaosta ja monesta muustakin asiasta.

Meitä tervehtimässä käynyt kuningatar hallitsee Sambesin alueella, jossa meillä on muutama uusi seurakunta. Hallitsija on siis nimenomaan kuningatar, ei hänen miehensä. Jotain samaa siis Suomessa ja Sambesilla. (Joillakin kirkkomme työntekijöillä oli, muuten, sellainen käsitys, että Suomen laki määrää, että presidentin on oltava nainen.) Kuningatar kertoi meille arvostavansa suuresti kirkkojen työtä, koska Jumalan tahdon opettaminen ja juurruttaminen seurakuntalaisiin tekee hänen työnsä helpommaksi. Hän kertoi myös itse olevansa uudestisyntynyt kristitty. Hän sanoi usein ajateltavan, että perinteiset päälliköt harjoittavat perinteisiä uskontoja ja magiaa, ja monet aikaisemmat päälliköt aloittivatkin päivänsä menemällä perinteisiin pyhäkköihin ja kysymällä neuvoa hengiltä. Kristitty kuningatar sen sijaan rukoilee elävää Jumalaa ja pyytää viisautta häneltä. Sitä paitsi, kuningatarkin on syntinen syntymästä asti – näin hän sanoi – ja tarvitsee siksi Jumalan armoa. Olisipa Suomessakin paljon tällaisia hallitsijoita!

PS. Syy pitkään väliin edellisen ja tämän blogikirjotuksen välillä on se, että olin 1.3.-19.4. Suomessa sairaslomalla. Nyt työt jatkuvat taas entiseen malliin.